Heipä hei taas! Täällä minä olen taas uuden osan kanssa! :) Kaksi viikkoa ja vähän päälle meni tämän osan tekoon, että toivottavasti laatu ei huonontunut. Ja kyllä, tämä on tällainen vähän lyhyt happy happy osa, että koittakaa kestää. Mutta ensi osassa on jo vähän surua, mutta sitten seiskaosassa surua ainakin osan lopusta löytyy! Mutta sitä löytyy myös kutososassa, vaikkei yhtä paljon. :)) Mut hei, nyt sitten vaan lukemaan!

Sunrise Avenue - Welcome to my life

 

_______________

Zac lähti ja minä nostin itkuisen Wendyn lattialta ja laitoin hänet kehtoon nukkumaan. Oli mahtava nähdä Zac pitkästä aikaa ja tieto siitä, että Zac asuisi lähelläni naapurissa, lämmitti mieltäni.

*****

Seuraavalle päivälle olin luvannut Zacin kanssa treffit hänen luoksensa, joita odotin innoissani. Olin valinnut lämpimät mutta ihan kivan näköiset vaatteet ja olin laittanut hiukseni näteiksi. Vielä viimeinen vilkaisu peilistä ja minä olin valmis.

Korkoni kopisivat, puut humisivat kovassa syystuulessa. Laskin katseeni ja näin valkoisen jalankulku väylän joka jatkui ja jatkui. Olin menossa Zacin luokse ja minua jännitti pelkkä ajatuskin. Mutta tässä minä kävelin eteenpäin kietoutuen entistä lujemmin lämpimään villatakkiin. Talvi oli tulossa.

Pysähdyin Zacin talon edessä rappusten eteen ja näin Zacin odottavan minua hymyillen. Talo oli iso, peräti kolmikerroksinen ja suurimman osan pihasta täytti järvi ja uima-allas, mikä luksuskoti!

Katseeni kuitenkin harhaili vain hetken suuressa talossa, kun taas näin hymyilevän Zacin. Hän oli komea näky ja hymy korosti kauniisti hänen muuten jykeviä kasvojansa. Olin pökertyä siihen paikkaan.

Zac käveli vastaan ja me halasimme sillalla syvään ja pitkään. Zacin syli oli ihanan lämmin muuten kylmässä ilmassa.

”Sinä sitten tulit”, Zac naurahti.

”Näin tein”, hymyilin, ”miten sinulla on varaa näin hienoon taloon?”

”Oikeastaan koko talo ei kuulu minulle vain alakerta. Minä olen alivuokralainen”, Zac totesi hämmentyneenä.

”No, minä haluan sitten nähdä alakerran”, nauroin ja lähdin jo kävelemään kohti ovea.

”Tämä osa taloa kuuluu myös minulle oman asuntoni lisäksi”, Zac esitteli.

”Tämähän on tyhjä!” nauroin.

”Niin on, en keksi mitään, mitä tänne voisin laittaa”, Zac kertoi nolona.

”Me voisimme keksi jotain”, hymyilin ystävällisesti.

”Ehkä...”, Zac totesi hiljaa ja lähti kohti ovea.

Zac avasi oven ja astui pieneen, mutta kodikkaaseen eteiseen. Minä seurasin perässä ja ihastelin, kellä oli näin mahtavat sisustustaidot.

Kun olimme kiertäneet alakerran Zac otti käteensä kirjan ja istahti sängylle. Minäkin seurasin perässä ja laitoin pitkäkseni hänen viereensä. Zac luki kirjastansa jotain minulle, varmaan pahasta hengestä, mutta kuulin vain hänen matalan ja pehmeän äänensä.

Yhtäkkiä Zac kuitenkin nousi ja meni tietokoneelle. Minäkin nousin ylös ja menin Zacin taakse. Katseeni kiersi kuitenkin vain huoneen sinisissä seinissä ja kahdessa taulussa.

Vaihdoin paikkaa Zacin toiselle puolelle, jotta näkisin työpöydän päällä olevan taulun paremmin. ”Kuunteletko sinä?” Zac tivasi kääntyen minuun päin.

”Joo, kyllä minä kuuntelen”, hätkähdin säikähtäen. Zac käänsi taas katseensa ruutuun ja minä huokaisin syvään.

Kun sitten Zac kävi keittiössä katsoin vasta kunnolla missä hän surffaili ja näin sivupalkissa mainoksen, jossa oli Valtterin kuva. Alla luki hänen olevan etsintäkuulutettu ja hänen löytäjä saisi muhkean rahasumman palkinnoksi. Minua alkoi kylmätä ja Zacin tulessa takaisin huoneeseen ilmoitin, että minun oli lähdettevä kotiin.

Zac ohjasi minut ovelle, mutta jäi oven kohdalla nojaamaan seinää. ”Toivottavasti nähdään taas pian”, Zac totesi ujona.

”Tottakai me nähdään!” käännyin katsomaan Zacia ja hymyilin.

”Milloin voisin tulla katsomaan taas Wendyä?” Zac kysyi.

”En tiedä vielä...”totesin ja käänsi katseeni pois. Astuin hitaasti ensimmäisen askelen, mutta etten olisi näyttänyt idiootilta lähdin rivakkaasti kävelemään.

Olin jo kohta sillan luona, kun kuulin askelia takaani, se oli Zac. ”Odota Eley!” hän huusi.

Pysähdyin ja Zac otti minut taas halaukseensa. ”Minä olen erittäin iloinen siitä, että löysimme toisemme!” Zac melkein huudahti.

”Äläs muuta sano!” nauroin. Olin pitkästä aikaa onnellinen, oikein kunnolla.

Me kuitenkin irtauduimme pian toisistamme ja lähdin kävelemään kohti kotia. Vilkaisin talon suuntaan ja näin Zacin seisovan vielä ulkona. Suljin silmäni ja hymyilin, miten Zac olikin niin suloinen. Vaikka meillä meni Zacin kanssa hyvin, en halunnut vielä suhteeseen. Siihen en ollut valmis kaiken menneisyydessä tapahtuneiden asioiden takia. Olin kyllä hirveän ihastunut Zaciin tai melkein jopa rakastunut, mutta järki oli aina vastassa.

Kotiin tullessa ja vaatteet vaihdettuani päätin kokeilla uutta kameraani, jonka olin saanut töistä lahjaksi ahkeran työnteon kunniaksi. En tiennyt ensin, mikä oli hyvä kuvauskohde, kunnes tajusin, että Wendyn elämää kannatti ikuistaa! Istutin Wendyn nurmikolle ja minä itse menin kameran luo. Monien itkujen ja karkaamisien jälkeen sain vihdoin pari hyvää otosta. 

*****

Päiviä ja viikkoja kului vikkelään vauhtiin töissä käydessä, Wendyä hoitaessa, kissoja hoitaessa ja Zacia tavatessa. Mutta ajan kuluminenkin merkitsi sitä, että jompikumpi kissapentu oli myytävä. Hetken pähkäilyjen jälkeen päätin valita Nicon.

 

Olin laittanut lehteen ilmoituksen ja sen jälkeen puhelinsoittoja oli tullut pitkin päiviä. Pennun haluajia oli monta, mutta yhdelle voisin antaa vain pennun. Valitsin ostajista pätevimmän ja jo viikon kuluttua lehti-ilmoituksesta hän tuli hakemaan kissan.

Mies oli otettu, että olin päättänyt antaa Nicon hänelle. Hän oli tietysti kiinnostuneempi Monasta ihan pelkän sukupuolenkin takia, mutta kerroin, että Nico oli vain myytävänä ja että sinä joko otat sen tai jätät sen tänne toiselle ostajalle.

Mies kuitenkin lopulta valitsi Nicon ja myin sen miehelle 250§. Katsoin haikeana Nicon matkaa uuteen kotiin, mutta näin se elämä menee. Aloin kuitenkin myös miettiä uuden pentueen ajankohtaa, että Nicon menetys ei kauaa jäänyt mieltäni kaivertamaan.

Nicon lähdettyä Memmä kiirehti Monan luo siinä pelossa, että myös Mona vietäisiin, mutta pian Memmä rauhoittui ja laittoi pitkäkseen pedillensä. Monalla oli kuitenkin yksinäinen olo ja se harhaili pitkin pihaa. Minua säälitti sen yksinäisyys.

*****

Juttelin ahkerasti Zacin kanssa puhelimessa ja sen johdosta puhelin laskuni nousivat huimasti ylöspäin. Saatoin pelkästään puhua päivästä pari tuntia, mutta Zac mukisematta kuunteli minua aina ilman vastaväitteitä tai keskeytyksiä. Tietysti kuuntelin myös Zacia, mutta se oli niin vähäistä minun kertomisiin verrattuna.

”Muuten Eley, pääsisinkö nyt katsomaan Wendyä ja tietysti sinuakin?” Zac kysyi herttaisesti ja nauroi perään.

”Ai nyt? Minun pitäisi ensin vähän siivota paikkoja...”, totesin nolona.

”Ei sinun tarvitse!” Zac tokaisi, ”olen pian siellä!” Ja sitten Zac sulki puhelimen.

Ja niin Zac tuli ja me halasimme taas pitkään. Meille oli tullut tapa halata aina, kun näimme. Tuntui aina, kun tapasimme, että olisimme olleet erossa monia kuukausia tai vuosia, vaikka olisi ollut päivä siitä kun olisimme viimeksi tehneet jotain yhdessä. Mutta silti se tuntui aina siltä ja toisen halaaminen tuntui aina silloin niin hyvältä. Niin kuin tälläkin kertaa.

Zac viihtyi iltaan asti luonani. Istuimme pihalla Zac ja Wendy leikkien ja minä katsoen vierestä ja välillä myös leikkien. Hetki oli ihana eikä minulla ollut ollenkaan kylmä, kuin yleensä pihalla ollessani.

Kun sitten Zacin oli palattava kotiinsa ja Wendyn oli mentävä nukkumaan, Zac nosti Wendyn syliinsä vielä ja muiskaisi Wendyn poskelle pusun ja sanoen hyvät yöt. Minun mieltäni lämmitti suuresti, että Zac piti kovasti Wendystä ja Wendy Zacista, että tuntui välillä aivan siltä, kuin olisimme perhe.

Kun sitten olin vienyt Wendyn nukkumaan ja palannut Zacin luo hyvästelemään hänet, perinteisen halauksen sijaan hyppäsin hänen syliinsä. Olin niin onnellinen, että en edes huomannut, että olin tippua maahan. Zac nauroi ensi järkytyksen jälkeen ja siinä me olimme nauraen ja halaten toisiamme pimeyden ympäröidessä meitä.

Zac laski minut hellävaraisesti maahan ja puhkui intoa: ”Mitäs jos tulisit vaikka luokseni?”

”Tuota, nyt on niin myöhä enkä halua jättää Wendyä yksin kotiin”, väistelin Zacin katsetta.

”Mutta voithan sinä tulla luokseni Wendyn kanssa!” Zac yritti vielä.

”Joskus toisten”, tuumasin ja suikkasin Zacin poskeen pusun, jonka jälkeen lähdin sisälle. Zac jäi typertyneenä katsomaan perääni, mutta lähti pian pois pää painuksissaan ja maata potkien. Katsoin Zacin menoa ovesta ja minä aloin sääliä häntä, vaikka hän oli kuinka ystävällinen minä vain potkin hänet kylmästi pois. Olin lähtemessä jo Zacin perään, mutta järki käski minun kuitenkin jäädä kotiin.

*****

Rakastin Wendyä aina päivä päivältä enemmän. Olihan välillä hänen hoitamisensa vaikeaa ja oli vaikeaa myös mennä puistoon, jossa ihmiset tuijottivat ilkeästi Wendyä. Zac oli kuitenkin rohkaissut minua, että Wendyssä ei mitään pahaa ollut ja minä uskoin tietysti kovasti häntä.

*****

Olin juuri aloittanut syysloman hääkuvaajan töistä ja päättänyt laittaa sängylle maata lukien kirjaa, puhelin alkoikin soida. Vastasin puhelimeen ja kuulin matalan mutta niin ystävällisen äänen puhelimen toisesta päästä, Zac! Zac halusi minun tulevan hänen luoksensa kylään ja ilmoitin, että tulisin heti sen jälkeen, kun saisin lastenhoitajan hoitamaan Wendyä.

Ja niin lastenhoitaja tuli ja minä lähdin kohti Zacin taloa. Astuin yhdelle portaalle, mutta en nähnyt Zacia oven edessä seisomassa, missä hän oli yleensä. Hätäännyin ja vilkuilin puolelta toiselle, mutta näin sitten kasvihuoneen yläkerrassa Zacin takaraivon.

Seisahduin kasvihuoneen ovelle ja siirsin karanneet etuhiukset pois silmiltä. Minua jännitti hirveästi, mitä asiaa Zacilla oli ja olin jo pyörtää monta kertaa ja juosta karkuun.

Lähdin kuitenkin jatkamaan matkaa ja pian olin jo kierrerappusten kohdalla. Sain onneksi rohkeuden takaisin ja riensin portaat ylös.

Kun olin sitten ylhäällä näin Zacin istuvan penkillä odottaen minua. Hän hymyili suloisesti, jolloin minäkin aloin nauraa. Sitten ihastelin paikkaa, miten se oli niin kodikas ja romanttinen!

Istahdin rohkeasti penkille ja siinä me sitten istuimme molemmat mitään sanomatta.

”Minä en enään kestä toisten ilkeitä katseita, jotka kohdistuvat Wendyyn!” tokaisin vihaisena yhtäkkiä. Zac ei vastannut vain hymyili leveästi. ”Kuunteletko sinä edes?!” vihastuin.

”Hei kyllä minä kuuntelen!” Zac naurahti ja veti minut hänen viereensä. Jäykistyin ja naurahdin väkinäisesti. ” Kyllä kaikki järjestyvät, minä lupaan!” Zac kertoi ja katsoi minuun.

Sitten me suutelimme, suutelimme pitkään ja intohimoisesti. Zacin suudelma oli paljon parempi kuin Valtterin tai Riston ja halusin vain unohtua hänen syliinsä, ikuisiksi ajoiksi...

_____________

Nyt sitten kaikki piilolukijatkin kommentoimaan! :D Mitä mieltä olitte ideasta, lavastuksesta, kuvista, tekstistä ym. ? Olen ennenkin parantanut tarinaa teidän kommenttien perusteella, niin miksen nytkin niin voisi niin tehdä? :D Ensi osassa kuitenkin nähdään. Ja muistakaa äänestää. (;